Huvilan illassa

Elokuun iltoihin kuuluvat Helsingin Juhlaviikkojen Huvilan tunnelmallisen teltan konsertit. Jo päiviä ennen on kiinnostavaa seurata teltan rakentumista Tokoinrantaan. Hakaniemi saa merkittävän lisäyksen näiden parin viikon ajaksi, kun Huvilaan kuljetaan pitkin rantaa. Noin parinkymmenen vuoden ajan Huvilan illat ovat olleet elokuuni odotetuin asia.

Eilen se alkoi ja rytinällä. Lämppärinä oli nuori räppäri Gracias. Ei ollut hänelle ehkä se paras mahdollinen yleisö luulisin näin, mutta hyvin Gracias silti lämmittelyn hoiti.

Kun lavalle sitten vihdoin tuli illan pääesiintyjä, lava ja koko teltta oli hallussa heti. Anthony Joseph & The Spasm Band tuli ryminällä ja aggressiivisesti. Bändin musiikissa kohtasivat funk, jazz ja Karibian rytmimusiikki. Lavalla laulaja Anthony Josephin kanssa olivat saksofonisti, kitaristi, rumpali ja basisti. Näistä aineksista sai kokoon kaiken tarvittavan.

Helsingin Sanomien haastattelussa Anthony Joseph sanoo: "Ihmiset eivät yleensä osaa ennakoida, millaisia olemme lavalla. He luulevat meidän olevan kevyempiä, mutta emme soita mitään taustamusiikkia. Musiikkimme on raivokasta, säälimätöntä ja äänekästä. Raskasta, likaista ja aggressiivista."

Katseeni kiinnittyi itse esityksen ohella upeisiin valoihin. Erityisesti valojen heijastuminen Huvilan kattoon oli paikanpäällä upea. Kuvassa ei valitettavasti taltioidu yhtä hyvin.

Kesäkinoa - Ranskalainen viikonloppu

Kino Engel on tässä leffamonopolimaassa virkistävä poikkeus - laatuelokuvia tunnelmallisessa vanhassa teatterissa. Multiplex-teattereiden ystävät pysykää edelleen poissa täältä.

Kesäisin leffoista voi nauttia hieman erilaisella tavalla. Kino Engel tarjoaa Kesäkinon, jolloin sisäteatterin sijasta istutaan viehättävällä Suomen ranskalaisimman kahvilan sisäpihalla. Paikat ovat ahtaahkot, mutta elokuvan ohessa nautittu viini lievittää kaipuuta tilasta.

Eilisessä jo vähän pimenevässä perjantai-illassa ystävien kanssa katsottuna Ranskalainen viikonloppu oli peräti riemastuttava.

70-luvulle sijoittuvassa Julie Delbyn ohjaamassa elokuvassa perhe kokoontuu Bretagneen isoäidin syntymäpäiville. Persoonat ovat huippuja, varsinkin nuoret. Kuvista voi aistia tunnelmaa (Kuvat Finnkino).

Nyt-liite on summannut elokuvasta taannoin:

"Ranskalainen viikonloppu on irtonainen ja keveä, mutta ei löysä tai turhanpäiväinen elokuva. Siinä on oikeaa kesän ja elämän tuntua."

Hyvin sanottu.

Makeup monthly - Greenish

I just love green. Mihinkään muuhun väriin ei minulla ole yhtä syvää suhdetta. No okei kyllä nuo malvan sävytkin sykäyttävät... Mutta vihreä lähes kaikissä sävyissään on aina se joka saa minut kääntymään.

Vihreää kuukautta ei voi päättää ilman meikkipäivitystä. Joten sillä tiellä ollaan.

L'orealilta löytyi näpsäkkä pikkupullo ja väri nimeltään Green Couture 612. Ainakin ruskettuneiden käsien kanssa näyttää tosi hyvälle.

Ja luomiväri MAC:in Humid, ei ihan niin kirkas kuin kuukauden väri, mutta hivenen kirkkaampi oikeasti kuin miltä tässä kuvassa väri näyttää. Nyt kelpaa räpsytellä.

Ja vaikkei kyseessä olekaan makeup, niin laitan tähän kuitenkin pitkäaikaisen lempishampooni varsinkin kun kyseisen tuotteen kuvat ovat näin upeita. Kyseessä Paul Mitchellin Tea Tree Shampoo.

 

 

Tea Trea Shampoo on todella raikastava ja puhdistava shampoo. Päänahkassa tuntuu pientä viileyttä eli tämä on todellinen helletuote. Saunan yhteydessä käytettynä vaikutus tuntuu vieläkin tehokkaammalta.

Kodin vihreyttäjät

Seuraavassa muutamia vihreitä löytöjä kotiin. Aloitetaan kasveista ja niiden kauniista asetelmasta, jonka löysin Svenskt Tenn:n sivuilta. Varmasti liike Tukholman Strandvägenillä olisi tätäkin upeampi kohde, mutta netti saa nyt riittää.

Samalla merkillä on upeita kankaita, joissa myös vihreää on eri tavoin mukana. Kannattaa katsoa jos etsit sisustuskankaita.

Seuraavan löytöni tein senkin Ruotsista. Merkki on Ellvera. Siellä huomioni kiinnittyi tekstiilitaiteilija Kaffe Fassetin kuosien upeaan hyödyntämiseen. En tiedä hankkisinko tällaisia itselleni, mutta hurmasivat nämä silti upealla värein käytöllään minut täysin.

Kyseessä tässä kuvassa tabletti. Sama kuosi myös tarjottimessa, hmm sellaisen voisin ehkä hankkiakin.

Valaisimia ei löydä silloin kun etsii, mutta nyt tuli vastaan tällainen espanjalaisen Estiluz:n valaisin.

Viimeisimmän vihreyttäjän haluan tähän nostaa Marimekon valikoimasta - Sukat makkaralla tarjoiluvadin. Se on sopivan veikeä ja väri on jumalaisen kaunis.

Tätä vatia oli myynnissä ainakin Finnish Design Shopin nettikaupassa.

Vihreästä väristä luopuminen on nyt vähän vaikeaa, saa nähdä jatkuuko vihreä kausi vieläkin vai joko vaihdan väriä kun kuukin on vaihtunut jo muutama päivä sitten. Katsotaan.

Kirjoja kiharapään kanssa

Tänä kesänä minulle on hymyillyt usein tämä kaunis kiharapää. Sain kortin rakkaalta kiharapääystävältäni ja se on ilahduttanut minua suuresti. Viehko hymy ja vihreä olemus - erityishuomio hameeseen - on ollut kirjanmerkkinäni. Kortti on kulkenut läpi kahdeksan kirjan, joista kerron kohta.

Mutta ensin paljastan teille kortin naisen.

Tämän kuvan on ottanut Erwin Wurm. Wikipedia tietää kertoa hänestä seuraavaa.

"Since the late 1980s, he has developed an ongoing series of "One Minute Sculptures", in which he poses himself or his models in unexpected relationships with everyday objects close at hand, prompting the viewer to question the very definition of sculpture. He seeks to use the "shortest path" in creating a sculpture — a clear and fast, sometimes humorous, form of expression. As the sculptures are fleeting and meant to be spontaneous and temporary, the images are only captured in photos or on film."

No sitten niihin kirjoihin. Kesälukemisessa minulle on tärkeää löytää erilaisia kirjoja; ajateltavaa, hömppää, chick littiä, jännitystä, mielikuvitusta... Peräkkäisten kirjojen täytyy myös olla sen verran erilaisia, että tunnelma vaihtuu ja pääsee edellisestä kirjasta lempeästi eroon. Luin seuraavat kirjat tässä järjestyksessä.

Riikka Pulkkinen: Vieras
Jo ensimmäisestä Pulkkisen kirjasta pidin paljon, toisesta vieläkin enemmän. Myös tämä kolmas onnistui saavuttamaan minut. Pulkkisen naiskuvauksissa ja naisissa on jotain sellaista, joka viehättää ja koskettaa.
Donna Leon: Kuolema oopperassa
Tämä oli ensimmäinen amerikkalaisen Italiassa asuvan erittäin suositun kirjailijan kirja, jonka minä olen koskaan lukenut. Venetsiaan sijoittuva Guido Brunetti-rikoskirjasarjan ensimmäinen kirja oli hyvä ja sopiva "välikirja". Parasta antia ehkäpä italialainen mentaliteetti.
Kajsa Ingemarsson: Vettä vain
Hömppäosaston vahvin edustaja tältä kesältä oli tämä ruotsalaisen naiskirjailijan Vettä vain. Toimii jos haluaa ennalta-arvattavaa romantiikkaa. Muutoin kannattaa sivuuttaa.
Anna Gavalda: Lohduttaja
Anna Gavalda on ranskalainen kirjailija, josta tuli supersuosittu Viiniä keittiössä ja Kimpassa -kirjojen jälkeen. Hän on minusta hyvä ihmisten ja heidän elämänsä kuvaajana. Henkilöistä tulee kovin läheisiä ja irtipäästäminen on joskus vaikeaa. Niin nytkin.
Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla 
Olen lukenut kohtuullisen monta Hämeen-Anttilaa. Erityisen hyvin muistan aikanaan lukemani Alastonkuvia. Siitä pidin todella paljon. Viime aikaiset kirjat eivät ole samalla tavalla kolahtaneet, mutta tämä Toisen taivaan alla yhtenä flussapäivänä luettuna oli minusta toimiva kokonaisuus.
Katja Kettu: Hitsaaja
Sarjan rankin kirja on varmasti tämä Kätilö-teoksestaan kuuluisaksi tullut  Ketun toinen kirja. Kätilö oli vasta kolmas. Teksti on omintakeista ja ihmiset jotenkin ankeita. En oikein päässyt sisään kirjaan, vaikka en kadu sitä että sinnittelin loppuun. Kätilö pitänee lukea vielä.
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Tätä kirjaa minulle suositteli kiharapääystäväni, jolta sain myös kortin. Itse en varmasti olisi osannut tarttua tähän japanilaisen mieskirjailijan kirjaan. On muuten tämän kesän ainoa miehen kirjoittama kirja, jonka olen (tähän mennessä) lukenut.  Kirja lumosi ja kaaappasi mieleni täysin. Tarinankerronta ja henkilöt ovat upeita, eikä kirjaa voi laskea kuin hetkeksi. Jotain maagista, vähän kuin japanilaisissa animaatioissa. Tuli siis mieleen Hayao Miyazakin Liikkuva linna ja Henkien kätkemä fiilis.
Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Tämä kirja on ollut pöydälläni jo pidempään, mutta nyt tuli oikea hetki. Romaani on kirjoittajansa esikoinen. Tästä kirjasta hän sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Mielenkiintoinen asetelma ja jotenkin onnistunut kuvaus naisen kamppailusta itsensä kanssa. No juu onhan se meitä naisia yhdistävä tekijä ja sinänsä tietenkin lohduttaa, että muilla on samanlaisia haasteita. Onhan miehillä elämä jotenkin niin paljon suoraviivaisempaa ja hmm, niin, helpompaa...