La Grande Bellezza

Italialainen elokuva, aina melkoinen harvinaisuus meidän leffateattereissa. Nyt kuitenkin Oscar-palkittu ja muitakin arvostettuja palkintoja kerännyt kohahduttava ja hieno elokuva tarjolla. La Grande Bellezza sijoittuu Roomaan ja päähenkilönä oleva mies täyttää juuri alussa 65-vuotta.

Elokuva on pakahduttavan täyteläinen sekoitus keveyttä ja syvällisyyttä. Toisessa hetkessä bailataan Rooman kattoterasseilla kuin viimeistä päivää, kohta seurataan lähes satavuotiaan nunnan viimeisiä hetkiä. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Mietin useampaan otteeseen elokuvan aikana, että hetkonen mitä ihmettä olen katsomassa. Mutta siis hyvällä. Italialainen hulluus on aina puhutellut minua, nauroinkin katketakseni erityisesti onnistuneiden ihmiskarikatyyrin äärellä.

Katso pala ja ymmärtänet mitä tarkoitan leffan luonteesta.

Se pitää vielä sanoa, että elokuvan visuaalisuus on huikea kokemus jo sekin. Ja vielä jos haluaa nähdä Roomaa, niin sekin on syy katsoa tämä. Monta syytä. Lisää voit lukea Skenetin arvostelusta.

Lemon Pie ja muut äitienpäiväherkut

Tilasin herkkuja täksi päiväksi ja sain niitä. Ensimmäisenä sänkyyn shamppanjaa ja mansikoita. Niitä seurasi maitokahvi ja leivät.

Ulkoillessani ja saunoessani valmistui minulle lounas. Alkupalaksi tomaattibruschettoja. Pääruuaksi lampaanfilettä, punaviinkastiketta ja karamellisoituja omenoita. Ohje Dansukker. Nämä toteutti poikani, herkkusuu jo pitkään.

Jälkiruuaksi oli toivettani eli Lemon Pie. Ohje on peräisin Oliviasta ja oli tehty Key Lime Pien nimellä. Mutta nyt vaihdettiin lime sitruunaan. Toteutuksesta vastasi tyttäreni.

Ohje tässä.
Pohja:
100 g täysjyvädigestivekeksejä tai muita sopivia (tänään kaurakeksejä)
3 rkl tomusokeria
50 g voita

Täyte
4 munan keltuaista
1 tlk (400 g) kondensoitua maitoa
noin 4 neljän sitruunan mehu (1 dl)
2 tl sitruunan kuorta

Koristeeksi
Tomusokeria ja mansikoita

Rouhi keksit monitoimikoneessa pieniksi muruiksi. Lisää joukkoon tomusokeri ja voi.
Painele muruseos voidellun piirakka- tai irtopohjavuoan pohjalle.
Mittaa täytteen ainekset kulhoon. Sekoita vatkaimella noin kolme minuuttia kunnes täyte on kuohkeaa. Kaada täyte vuokaan. Paista 175 asteisesa uunissa noin 10-12 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Täyte ei saa ruskistua.
Anna jäähtyä.

Kiitos Atte ja Aino. Olette arvokkaita. Ikuisesti.

Keltaista energiaa - Eau Vitaminee

Keltaisen värin energisyydestä puhutaan aina. Tässä sitä nyt on, varsinainen sitrustuoksu. Biothermin Eau Vitaminee tuoksu lanseerattiin jo 1997. Edelleen se on markkinoilla ja siitä on muutama versiokin.

Alkutuoksu: appelsiininkukka ja greippi.
Sydäntuoksu: jasmiini.
Pohjatuoksu: myski ja freesia.

Tuote on nimensä mukaisesti vartalotuoksu ja todellisen vartalotuoksun siitä saa jos yhdistää saman sarjan vartalovoiteen. Kesäiseksi hellepäiväksi raikkaus on taattu.

Tähän keltaiseen energiaan lisätään vielä kynsipäivitys. Keltaisia sävyjä oli suhteellisen vähän saatavilla, mutta löysin tämän Orlyn lakan, joka oli mielestäni erinomainen. Värin nimi on Hook up.

Opin Avoplex kynsinauhaöljy on nimensä mukaisesti "Cuticle Oil To Go" elikkäs käsilaukkukamaa.

Vaahtera

Minun puuni on vaahtera. Keväisin vaahteran kukinto on runsas lupaus siitä vihreydestä, joka saapuu kun lehdet tulevat. Kesäisin tummanvihreät lehdet suodattavat valon kauniina vihreänä valona. Ja syksyisin vaahteran väritys riippuen keleistä on toisinaan aivan satumaisen runsasvärinen.

Tiedä häntä, onko vaahtera tykkäämiseni suurimpana syynä synnyinkotini isot vaahterat. Elin vaahteran varjossa. Syksyisin lehtiä riitti ja se tarkoitti sitä, että lehtikasoissa tuli pyörittyä sisarusten kanssa.

Tässä nykyisen kotini pihalta keväiset kukinnot.

Olohuoneeseessani saan kohta nauttia vihreästä vaahteran valosta. Tuskin maltan odottaa.

UPM Metsämaailma sivulta löysin hurmaavan luonnehdinnan vaahterasta.
"Korskea ja koristeellinen Vaahtera rakastaa taiteita ja arvostaa visuaalisuutta. Vaahterat tunnistaa helposti komeasta ulkonäöstään. Kesän kynnyksellä Vaahterat kerrassaan räjähtävät kauniiseen kukkaan ja syksyllä ne vasta värikkäitä ovatkin. Yksilöllisyys on vaahteroille tärkeää – metsässäkin ne esiintyvä usein yksittäisinä puina. Nuorena vaahtera on altis tuhoille, kuten monet muutkin taiteelliset luonteet."

Kreppimäinen silkkipaita

Ompelu on taas viime viikkoina vallannut mielen. Ja jotain konkreettistakin on syntynyt. Jo muutama viikko sitten löysin kreppimäisen silkin. Kankaan kevyt olemus ja erikoinen ruutumainen pinta saivat kankaan lähtemään mukaani Eurokankaasta.

Malliksi valikoitui jo vanhemman Suuren Käsityökerhon silkkipaidan kaava. Tosin muokkasin sitä niin, etten laittanut mitään vetoketjua pääntielle taakse vaikka ohjeessa niin olikin. En oikein ymmärtänyt mihin sitä oltaisiin tarvittu, sillä pääntien aukko mahtuu ilman halkiotakin mainiosti pään yli.

Tänä keväänä muutenkin valikoima Eurokankaassa - ainakin keskustan myymälässä - on tuntunut runsaammalta kuin aiemmin. Ja viime viikonlopulla sattui vielä olemaan -20% kaikesta. Eihän sieltä sitten kovin helposti päässytkään pois... Nyt on pino kankaita odottamassa, joista sitten tuonnempana.

Sitruunaa - Lemon Posset

Sitruunaan makuun päästyäni seuraavaksi vuorossa jälkkäri. Kun nyt sattuu olemaan jääkaapissa kuorensa menettäneitä sitruunoita roppakaupalla (kuoret ovat päätyneet toisaalle...), niin päätin tehdä Lemon Posset. Keitettyä kermaa, jota maustetaan sitruunan mehulla. Sitruuna hyydyttää kerman, kun massa saa levätä viileässä. Voiko olla yksinkertaisempaa. Tuskin. Mutta aah, niin sitruunaista.

Tässä reseptini:
3,3 dl kermaa (Valion purkillinen )
1,5 dl sokeria
noin 1 dl sitruunamehua
noin 1 rkl sitruunankuorta

Kuumenna kerma sokerin kanssa kiehuvaksi, jatka noin kolme minuuttia keittäen ja koko ajan sekoittaen.
Ota liedeltä ja lisää sitruunamehua sekä sitruunankuorta. Säätele sitruunaisuutta makusi mukaan.
Laita annosastioihin ja laita viileään noin vähintään tunniksi.

Parsaa ja Sitruunaista Hollandaisea

Sitruunaisten ruokien osalta valinnanvaraa riittää. Mutta koska tämä on jokakeväinen juttu ainakin ensimmäisten parsojen kanssa, niin laitan tähän helpon Hollandaise-kastikkeeni. Alunperin ohje on jostain ikivanhasta Anna-lehdestä, jota olen muokannut. Tässä ohjeessa oikaistaan eikä keitellä reduktiota, niinkuin oikeaan kastikkeeseen kuuluisi. Sitruuna kuitenkin on tässä makuna se hallitsevin, niin reduktiosta voi mielestäni hyvin oikaista.

Tässä käyttämäni ohje:
125g voita
2 keltuaista
4 rkl kuivaa valkoviiniä (sitä mitä parsan kanssakin)
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja valkopippuria myllystä

Sulata voi ja anna jäähtyä.
Kuumenna viini ja keltuaiset vesihauteessa ja vatkaa vaahtomaiseksi.
Ota kulho vesihauteesta ja lisää voisula hiljalleen jatkuvasti vatkaten.
Mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla.
Tarjoa heti.


Parsaviinejä on monia. Suosimiani rypäleitä ovat Riesling, Pinot Blanc, Pinot Gris ja Gruner Veltliner. Useimmiten Euroopasta, mutta nyt kokeilin Uuden-Seelannin Pinot Gristä tehtyä Sileniä.