Rouge Makeup

Ruskettuneen ihon kaveri on kirkas punainen huulipuna ja kynsilakka. Kesäisin on lähes pakko pukeutua punaiseen vaikkei muuten, niin kynsiä myöden ainakin.

Hyvät punat Essien lakka sävy 64, Fifth avenue ja huulipuna Dior 844, Trafalgar sekä rajaus Dior 999, Rouge.

Tapiovaara Designmuseossa

Nyt on tilaisuus nähdä ja kokea suomalaisen muotoilun erään merkittävimmän muotoilijan laajaa tuotantoa. Designmuseossa on esillä Ilmari Tapiovaaran näyttely, jossa paljon huonekaluja sekä hienoja luonnoksia. Hiljaiseksi vetää, niinpä mitä tästä keksimään juttua. Käy katsomassa, auki aina syyskuulle 21. päivään saakka.

Tomaattihillo

Jokseenkin nokkela keksintö tulee tässä - tomaattihillo. Idea ei ole omani, vaan Hesarin Jouluruokakirjasta kaapattu. Mutta kuka nyt tomaattihilloa talvella tekisi, kesällähän tomaatit ovat parhaimmillaan. Ja kuten gazpachon yhteydessä vinkkasin, niin tämä tulee ikäänkuin sivutuotteena jos poistat tomaatinsiemenet. Tähän hilloon nimittäin tomaatista tulee vain siemenet ja tomaatin neste. Ne jotka usein heitetään pois. Tomaatin lisäksi tarvitset vain hillosokeria ja vaniljatangon.

Resepti tarkemmin:

Neljän ison tomaatin siemenet ja neste

1 dl hillosokeria

Yksi vaniljatanko halkaistuna

Keitä aineita noin puoli tuntia. Poista vaniljatanko ja anna hillon jäähtyä. Vasta viileänä koostumus kiinteytyy.

Tarjoa juuston kaverina ja tietysti viiniä. Ikääntynyt cheddar toimi hyvin, kuten myös manchego.

Hellepäivän gazpacho

Tomaattipohjaisten ruokien sarja jatkuu keveällä viileällä espanjalaisella klassikolla gazpacholla. Koska raaka-aineita on vähän niiden laatu korostuu. Tarvitset vain tomaatteja, makeita paprikoita, oliiöljyä sekä sherryviinietikkaa niin ja tietysti suolaa ja mustapippuria. Tarjoiltaessa lisäät päälle ehkäpä hieman kurkkua.

Hakaniemen hallin Lavinnolla oli kotimaisia makeita suippopaprikoita, suosittelen näitä. Tomaateista kannattaa ottaa pois siemenet ja neste. Näytän seuraavassa postauksessa mitä niistä kannattaa tehdä. Itse en jaksa poistaa kuoria. 

Aineet sellaisenaan blenderiin ja hurautus. Kannattaa antaa maustua kylmässä ainakin neljä tuntia. 

Alsacen kyliä ja viinitiloja

Toinen kertani viehättävässä ranskalaisessa Alsacessa. Pieniä kyliä vieri vieressä ja upeita viinejä. Ruoka on minun makuuni liiankin raskasta ja hyvin lihaisaa. Mutta viinien takia tänne tultiinkin. Alueen tunnetuimmat rypäleet ovat  riesling, pinot gris, gewurztraminer, sylvaner, muscat, pinot blanc ja punaisista pinot noir. Kävimme kolmella viinitilalla Eguisheimin kylässä - Wolfberger, Gruss ja Zinck. Kaikki hyvin erilaisia. Wolfberger on viinituottajien osuuskunta ja erittäin suuri, muutamaa viiniä saa myös Alkosta. Gruss pieni perheyritys, kuten Zinckin. Erityisesti pienten perhetilojen omistajat vuolaasti kertovat viineistään ja kunkin viinin ruokasuosituksistaan. Philippe Zinck kertoo kaikkien viiniensä olevan luomuviinejä, vaikkei hänen filosofiansa mukaan hän sitä etiketeissä erikseen korostakaan - se on hänen mielestään itsestään selvää.

Wolfberger

Gruss

Zinck

Ohessa tunnelmakuvia viehättävästä Kaysersbergin kylästä. Missä muualla voit nähdä punaisia taloja ilman että ne vaikuttavat oudoilta.

Panzanella

Jos sinulle jää muutama pala hyvää maalaisleipää kuivahtamaan, niin tee panzanellaa. Toki hyvät kypsät tomaatit ovat myös edellytys onnistumiselle. Panzanella on keksitty Italiassa juuri näin. Kaikki hyvät raaka-aineet halutaan hyödyntää, eikä siis hyvää leipääkään heitetä pois. Voit säveltää tomaattien, basilikan sekä leivän ohella loput makusi mukaan.

Minun mielestä panzanellaan kuuluu seuraavat raaka-aineet:

Kuivahtanutta leipää muutama viipale ( grillaa tai paahda ja leikkaa suupaloiksi)

Tomaatteja

Punasipulia

Kapriksia

Paahdettua paprikaa

Basilikaa

Kastike:

Oliiviöljyä 

Punaviinietikkaa ( vajaa puolet öljyn määrästä)

Sokeria

Suolaa

Pippuria

Ripaus kuivattua chiliä

Pilko ainekset basilikaa lukuunottamatta ja lisää sekoitettu kastike. Anna tekeytyä kylmässä noin puoli tuntia. Lisää tuoretta basilikaa.

Lohtupasta Katkaravuista ja Muttin kirsikkatomaateista

Tässä olisi helppo pastaohje tilanteeseen, kun pitää taikoa lähes tyhjästä kaapista jotain lohduttavaa. Teen tätä pastaa suhteellisen usein.

Tarvitset: 

Oliiviöljyä

Valkosipulia

Chiliä

Tölkillinen Muttin kirsikkatomaatteja

Isoja katkarapuja

Sitruunamehua

Suolaa, mustapippuria

Basilikaa

Oliiviöljyä

Barillan spagettia

Laita pasta kiehumaan.

Kuullota valkosipulia ja lisää chili.

Lisää hetken kuluttua Muttin kirsikkatomaattitölkillinen. Voit käyttää muutakin, mutta tämä on parasta.

Anna kiehahtaa. Lisää ravut, älä keitä enää.

Mausta.

Yhdistä kastike pastan joukkoon. 

Tomaatinpunainen

Hehkuva kypsä tomaatti on kaunis. Siitä voi tehdä kauneutensa lisäksi montaa herkkua. Tulossa siis varmaankin heinäkuisia reseptejä tomaateista usealla eri tavalla.

Ohutta ja paksua valkoista

Hauskaa kutoa välillä lankaa, joka on ohutta sekä paksua vuorotellen. Saa helposti elävän pinnan neulomalla vain sileää neuletta.

Tämä Katia Temis-lanka on jo muutaman vuoden vanha lanka, joten sen löytäminen olikin vähän haasteellista. Eikä oikein mitään vastaavaa löytynyt uudemmista langoista. Olin bongannut ohjeen pikkujakkuun Moda lehdestä 4/2011 ja tässä ohjeessa oli juuri tuota Katia Temis-lankaa. Netistä etsiskeltyäni löysin nettikaupan Tinttamarelli, josta lankaa vielä löytyi. Siispä sieltä tilaamalla sain haluamani.

Liitän kuvan valmiista neuleesta, kun se toivottavasti tässä loman aikana valmistuu.

Valkoinen Linna

Lomafiilikseen hivuttautumisen voi hyvin aloittaa viimeisinä työpäivinä. Nappasin bussilukemiseksi Orhan Pamukin Valkoinen Linna-kirjan (1985). Yhtäkkiä muiden matkustajien tietämättä olinkin 1600-luvun Istanbulissa. Matka meni hujauksessa, mutta ajatukseni jäivät päähenkilön mystiseen tarinaan. Tuskin maltan odottaa pääseväni jatkamaan hänen kanssaan.

Valkoinen linna on Istanbuliin sijoittuva kaksoisolentotarina. Nuori italialainen oppinut joutuu turkkilaisten merirosvojen vangiksi. Tämä uskonsa puolesta kuolemaan valmis kristitty myydään viime hetkellä orjaksi istanbulilaiselle tiedemiehelle, Hocalle. Tiedemiehen nähdessään hänet valtaa kauhu: “Yhdennäköisyys minun ja huoneeseen tulleen miehen välillä oli uskomaton! Tuohan olen minä… niin minä näet ajattelin sillä hetkellä kun hänet ensi kerran näin.”

Tarina siis tempaisee, mutta kirja on syvällinen, psykologinen tutkielma minuudesta.