Lomafiilikseen hivuttautumisen voi hyvin aloittaa viimeisinä työpäivinä. Nappasin bussilukemiseksi Orhan Pamukin Valkoinen Linna-kirjan (1985). Yhtäkkiä muiden matkustajien tietämättä olinkin 1600-luvun Istanbulissa. Matka meni hujauksessa, mutta ajatukseni jäivät päähenkilön mystiseen tarinaan. Tuskin maltan odottaa pääseväni jatkamaan hänen kanssaan.
Valkoinen linna on Istanbuliin sijoittuva
kaksoisolentotarina. Nuori italialainen oppinut joutuu turkkilaisten
merirosvojen vangiksi. Tämä uskonsa puolesta kuolemaan valmis kristitty
myydään viime hetkellä orjaksi istanbulilaiselle tiedemiehelle, Hocalle.
Tiedemiehen nähdessään hänet valtaa kauhu: “Yhdennäköisyys minun ja
huoneeseen tulleen miehen välillä oli uskomaton! Tuohan olen minä… niin
minä näet ajattelin sillä hetkellä kun hänet ensi kerran näin.”
Tarina siis tempaisee, mutta kirja on syvällinen, psykologinen tutkielma minuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti